Niin... arkea Australian auringon alla...kuinka kauan?

Meillä on ollut 7 kk vieraita Suomesta. Blogittaminen on ollut kivaa, mutta tuntunut lähinnä tekemisten raportoinnilta. Elämä on sisältänyt toki muutakin kuin tekemistä ja menemistä. Toisaalta juuri sitä se on ollut kyllä paljon, koska meillä on iso perhe, kaikilla paljon kaikenlaista puuhaa ja vieraille on haluttu näyttää paikkoja.

Nyt tuntuu siltä, että on aika kirjoittaa ajatuksista ja tunteista. Edes lyhyesti ja vähän pinnallisesti. =)

Olen saanut viime kuukausien aikana paljon kysymyksiä aiheesta, tulemmeko Suomeen takaisin ja jos tulemme, niin milloin. Vastaus on sama kuin aiemminkin. Elämme yhden päivän kerrallaan, emme osaa sanoa.

Se on meidän tapamme elää ja olla ja sopii meille hyvin. Yritämme muutenkin elää siten, että elämme tässä ja nyt, emmekä eilisessä tai huomisessa. Eli me nautimme Australian tarjoamasta elämästä NYT. Mitä Australia sitten tarjoaa...??? Luonnon ja ilmaston ihanuutta enimmäkseen. =) Mutta iloitsemme myös muista asioista, pari mainitakseni; rennoista ja avoimista ihmisistä, opinnoista, töistä, englannin kielen oppimisesta, uusista ystävyyssuhteista ja kokemuksista.

Sen verran voin kertoa olostamme ja jonkinlaisista suunnitelmistamme, että aiomme nyt ainakin "jonkin aikaa" täällä olla. Se tarkoittaa varmaan noin 2-3 vuotta vielä. Mutta sitä emme osaa sanoa, tulemmeko sitten Suomeen KÄYMÄÄN vai ASUMAAN. Emme kuitenkaan voi tietää varmasti sitäkään... tulemmeko Suomeen vaikka lopullisesti jo parin kuukauden päästä. Elämä on siitä ihanaa, että kaikki on tavallaan koko ajan mahdollista! =)

Mutta siis jonkinlainen suunnitelma on olla täällä vielä ainakin 2,5 vuotta, että saamme kansalaisuuden. Se tarkoittaa sitten sitä, että jos palaamme sen jälkeen Suomeen, voimme koska tahansa tulla takaisin tänne niin halutessamme, heti, ilman viisumihässäkkää, koska olemme ausseja! =)

Nyt juuri emme halua Suomeen. Meidän elämäntilanteemme kannalta olisi hullua (meidän mielestämme) palata nyt lähiaikoina. Jani etenee koko ajan töissään ja mä valmistun noin kuukauden kuluttua. Lähitulevaisuus on kovin selvä TÄÄLLÄ nyt. Eli Jani jatkaa töitään, minä aloittelen omiani. Olemme juuri muuttaneet, elämä on asettunut. Nyt tuntuu, että on aika "nauttia hedelmistä", "korjata sato".

Mutta parin vuoden kuluttua voi olla kovakin Suomen ikävä ja tuntua luontevalta lähteä, kun olemme tehneet töitä täällä sen 2-3 vuotta. Kuka tietää?

1,5 vuoden poissaolon jälkeen moni asia unohtuu. Pitää oikein miettiä, miltä tuntui pakkanen, viima ja kylmyys. Pitää muistella ja oikein keskittyä muistelemaan, minkälaista oli pitkä pimeä kausi. Se, kun astui aamulla ulos, oli PIMEÄÄ. Kun täällä paistaa aina aurinko! Valoa tulvii joka rakosesta ja se täyttää oman mielen ja kehon.

Välillä on hauskaa MUISTELLA Suomea ja suomalaisuutta. Miltä tuntuisi mennä Prismaan ja ostaa Xylitol-purkkaa, ruispaloja, Oltermannia ja Valion jogurttia! Tai PUHUA suomea julkisissa paikoisa. =) Tai että voisi käväistä KENEN TAHANSA läheisen ihmisen luona koska tahansa!!!!!!!!! Muistelemme Sauvoa, Turkua, mökkejä...retkiä, hetkiä. Suomi poppi soi päivittäin ja sanat + melodiat ovat herkkua mielelle! =)

Ihmiset eivät unohdu. Heitä ei tarvitse "muistella".

Lapsilla tulee joskus ikävän hetkiä, meillä enää harvoin. Kuljemme niin omaa polkuamme nyt, täällä. Mutta kuten jo totesin, polku voi HYVINKIN johtaa takaisin Suomeen jo parin vuoden kuluttua.

Ja varmuuden vuoksi totean, ettei tämän postauksen ydin ole sen kaltaisissa asioissa kuin että Suomi tai Australia olisi toinen toistaan huonompi tai parempi kokonaisuutena. =)

Tällainen raportti blogiin suositusta sähköpostieni aiheesta! =)