Arkiraportti - varoitus:pitkä!

Mistäs aloittais... no... kiirettä pitää -yllätys, yllätys! Muutto toi paljon stressiä arkeen... Tai ei toisi ollenkaan, jos olisi paaaaaaaksu lompakko! =) IHANIA taloja meren rannalla SUHTEELLISEN edullisesti, muttei sopivia meidän budjetille.

Eli täällä roikutaan netissä etsien asuntoja. Soitellaan...sovitaan esittelyitä ja juostaan kämpissä. On löytynyt jo tosi sopivia, mutteivät tarjouksemme ole menneet läpi. Nyt olemme sitten alkaneet katsella lähtöhinnaltaan edullisempia Niitäkin on jo löytynyt. Nyt vaan puntaroidaan kriteereitä. Voiko pojat laittaa olohuoneseen nukkumaan vai ei? Mahtuuko Janin työtila olohuoneeseen vai autotalliin (riippuen aina asunnosta...)? Kuinka ison työtilan minä tarvitsen? Onko se oleellisempaa, että lapset voivat kävellä kouluun vai että talossa on 2 huonetta enemmän, mutta sitten lapset pitää kuskata? JANIINEDELLEEN!!!

Eilen kävimme katsomassa aika hyvää...siisti, HALPA ja kohtuullisen kokoinen, mutta se oli Janin mielestä yksinkertaisesti liian pieni. Helppoa tämä siis ei ole! =) Mutta onneksi asuntoja on tarjolla, kodittomiksi emme jää! Tilanne voisi olla niinkin päin, ettei löydy yksinkertaisesti mitään!

Eilinen asunto oli aivan nurkan takana, siispä kävelimme sinne. Tässä muutama kuva matkan varrelta. (Tämä menikin väärin päin... pitäisi kääntää kellon suuntaan... en nyt jaksa, kestää tällä ohjelmalla niin kauan.) Oli kaunis aurinkoinen iltapäivä pitkästä aikaa. Täällä on ollut ihan ihmeellisen harmaata ja sateista ja ihan ihmeellisen pitkään!!!


Erään eukalyptuslajin kuori on tällaista repaleista.


Puska sen eilisen talon pihalla. Kyllä luonto on kaunis!!!


Veimme eilen Otson Valtterin luo yöksi ja Tuuli ja Meri tulivat meille. Kaikki olivat siis varsin tyytyväisiä. =) Tässä tytöt ompelevat pikku laukkuja itselleen. Alma ompelemassa ja Tuuli esittelee valmista työtä.


Likoilla on hauskaa. Syövät karjalanpiirakoita.


Aamuköllimistä tänään! Osmokin on jonkun patjan alla.


Aamuisin lattia on kylmä. Janilla harvinainen aamu, että on kotona... ja saa laittaa pikkaraiselle sukat jalkaan - pieniä elämän iloja! =) Jos olisi mahdollista, Jani varmaan viihtyisi koti-isänä ja olisi erinomaisen hyvä siinä hommassa! (Ja jos olisi mahdollista, Jani varmaan synnyttäisi meille vielä kaksostytöt Anna ja Amalia!) =)

Ennen kuin menimme Kallisille lapsia vaihtamaan, olin Alman koululla taas talkoissa. Matkalla sinne; ALma ja Amos.


Tupsukukka. (Näitä on täällä paljon ja eri värisiä, eri kokoisia, eri mallisia.)


Mulla oli tällä kertaa vain tuntinen aikaa ja Amos mukana, niin maalasin vaan yhden lavasteen...mutta apu se on pienikin apu. Se on tuo sinioranssi. Heille tulee neljä eri väristä tuollaista, joiden välit maalataan vielä mustilla viivoilla ja sitten neljä tanssiopettajaa tanssivat Grande Finalen niiden edessä... luvassa jotain tosi funkya ja groovya! =) Muistaakseni esitykset alkavat parin viikon päästä, silloin on myös Osmon kuoroesitys. Yritän ottaa videopätkiä tai ainakin kuvia.


Tytöt tekevät postereita.


Opettajat ja äidit ompelemassa ja tekemässä kukkakoreja.


Kun kävelin takaisin kotiin Amoksen kanssa (Alma jäi vielä yksin hommiin) nappasin kuvan appelsiinipuusta ja mango- tai papaijapuusta...en yksinkertaisesti vieläkään muista, kumpi on kumpi, kun ne ovat yksittäin. Jos olisi kaksi eri lajia vierekkäin, uskon kyllä, että erottaisin. ;) Mutta kauniita ovat kuitenkin, pitäisikin joku päivä tulla akvarelleilla niitä maalamaan kameran sijaan...!



Viime viikolla tapahtui yhtä sun toista, mutta minulle, Nellille ja Amokselle vaihtelua arkeen oli 2 yötä Ipswichissä. Menimme tiistaina, palasimme torstaina. Maria-serkkuni on Suomessa käymässä ja miehensä Phill oli messuilla koko viikon. Hoidimme siis Missy-heppaa ja Jackie-koiraa. Päivät menivät supernopeasti ja nautimme luonnon rauhasta. Kulutimme aikaa myös kirppiksillä ja ostoskeskuksessa (mitään ostamatta...), mutta kohokohta oli vierailu Phillin melkein 90- vuotiaan Sylvia-äidin luona läheisessä vanhainkodissa. Mikä viehättävä ja viisas vanhus! Energiaa ja elämäniloa kuin pienessä kylässä. Olimme Nellin kanssa molemmat aivan ihastuneita häneen!

Voisin kirjoittaa hänestä hyvinkin pitkästi, elämäntarinansa on hyvin mielenkiintoinen. Mutta valitsen nyt vaikka seuraavat pari asiaa nykyhetkestä. Hän pitää mielensä kirkkaana suostumatta ottamaan lääkkeitä, vaikka välillä vähän kolottaa sieltä sun täältä, polionkin jäykistämät alaraajat. Hän kirjoittaa joka ikinen päivä ajatuksiaan, tunteitaan, mietteitään ja runoja ja sitten joka päivä tiettyyn aikaan puhtaaksi kirjoittaa ne tietokoneella ja printtaa liuskan ulos. Hän syö terveellisesti, eikä kerää turhaa tavaraa ympärilleen. Hän oli hyvin kiinnostunut meistä ja elämästämme sekä ajatuksistamme. Hän oli älykäs ja huumorintajuinen! Meillä oli HAUSKAA!!!

Hauskaa oli myös ihan lopuksi hänen lausahduksensa: hHn kutsui meitä tulemaan uudelleenkin joskus ja sanoi: "älkää tulko sitten kello 9 ja 10 välillä, kun olen silloin aina kumppanini luona visiitillä dementiaosastolla...tosin en minä aina jaksa mennä ja on kätevää, kun hänellä kerran on dementia, niin ei hän oikeastaan edes huomaa sitä..." =)

Laitan muuten kuvia Ipswich-päivistä myöhemmin, jos joku kiva kuva löytyy. Ne ovat Nellin kamerassa, niin palaan asiaan myöhemmin.

Mutta nyt pitää pian hakea Otso Kallisilta, koska hänellä on rugbypeli. Lapset taitavat leikkiä tänään niin päin, että Valtteri tulee meille ja Osmo ja Alma menevät heille. Kallisilla on pari nuorta suomalaistyttöä käymässä ja he taitavat "leikkiä Nellin kanssa tänään". =)