Eka ja toka vuosi olivat erilaiset. Eka vuosi oli sisäänajoa ja ihmettelyä! =) Eka vuosi oli jokapäiväistä huokailua luonnon kauneudesta ja ihmisten ystävällisyydestä! Nyt on pakko myöntää, että kumpaankin on tottunut. Edelleen tietenkin nauttii luonnosta ja ihmiset tuntuvat kivoilta, mutta maisemasta on tullut tuttu, eikä muunlaista maisemaa osaa oikein kuvitellakaan ja ystävällisyys tuntuu yhtä luonnolliselta kuin ehkä Suomessa on (ainakin oli) luonnollista, etteivät vieraat tervehdi toisiaan! =)
Ei mulla tässä ole sen syvempiä mietintöjä tänään sanottavana. Tulin naisten illasta, eikä uneta. Päätin siis laittaa pari rivistä tänne!
Lapset olleet vähän kipeitä, ei mitään vakavaa, mutta pari päivää pois koulusta ja silleen. Jani on nauttinut mahdollisuudesta olla alsten kanssa. Eukosta ehkä ei niin väliä! =) Viikonlopuksi hän meneekin sitten taas leirille, mutta se on onneksi vain 3-4 päivää. Lapsilla alkaa 2 viikon loma perjantaina. Itse olin eilen vyöhyketerapiayhdistyksen kokouksessa, tänään oli se naisten "piiri", torstaina on taas vyöhyketerapiayhdistysjuttuja, perjantaina jotain kivaa lasten kanssa, lauantaiksi töihin messuille ja sunnuntaina on "World Reflexology Day" eli menen varmaan sen kunniaksi lasten kanssa yhteen vyöhyketerapiatapahtumaan keskustan puistossa... Ja ensi viikolla pyörii sitten taas uudet jutut!!! Parissa vuodessa ehtii saada aikaan vilkkaan elämän! =)
p.s. Otsikkoa selittäen, jos joku sitä pohtii... kanslaisuutta voi anoa, kun on asunut maassa 4 vuotta! ;)
5 kommenttia:
ONNEKSI OLKOON!!! :)
Voi hurja miten tuo aika menee äkkiä :/ Vastahan te sinne olitte lähdössä ja pähkäiltiin keretäänkö Hesassa treffaamaan.
Hali, Sarppa
Kiitos! =) Niinpä Sari! Aika menee ÄKKIÄ!!! =)
Nina
Mukava kuula kun kaikki on hyvin siellä. Toivotan kun lapset paranevat nopeasti. Ala huoli kansallisuus, jos aussit te tulette olette aina suomalainen, hehe. Minä olen chilelainen vaikka olen ollu täällä 34 vuotta melkein.
Carlos
=) Joo, kyllä se syntymäkansallisuus on ainoa "aito". Me haluamme sen (kansalaisuuden) siksi, että sitten jos palaamme Suomeen ja joku meistä haluaakin takaisin, sen kun hyppää koneeseen ja palaa!=) Ei tarvita enää viisumianomuksia, odotusta, jännitystä ja rahaa... =) Vaikka me jäisimmekin Suomeen (ehkä) Janin kanssa, joku lapsista haluaa ehkä opiskelemaan, töihin tai muuten vaan takaisin tänne...käväisemään tai lopullisesti! =) You never know! There are no limits in the world of possibilities! =)
Nina
Onnea!! Kaksi vuotta menee äkkiä!
Kati
Lähetä kommentti