Joulutervehdys

Sekalaista

Pistän vielä pari kuvaa lapsista... kuvia on tietenkin taas satoja tältä 4 kk tauolta, mutta laitan nyt jotain, kun on semmonen fiilis. =) Muttei aikaa enempään. =)

Amos lukee Aku Ankkaaa kylvyssä... ou jee!


Alman pyjamabileet ja "make under". =) Jessie, Osmo, Lara, Kelsey ja Alma.

Ja kunnon meikeissä... Lara, Brianna, Kelsey, Jessie ja Alma... ja Otso. =)


Uni yllätti! =)

Halloweenista yks kuva

Alma ja OSmo lähtivät karkki vai kepponen -kierrokselle. ALman kaveri Brianna oli mukana. Vartijoiksi lähti Otso ja Briannan isosisko.


Osmo oli cowboy, Brianna vampyyri ja Alma on Abbey tv-sarjasta NCIS. =)

Kuvia 4 kk jälkeen =)

Muutama kuva viime viikon rantapäivästä, pitkästä aikaa =)

Otso vihreessä paidassa huitelee, Sam mustassa paidassa on Otson kaveri. Osmon punaiset sortsit vilahtaa.


Nämä kuvat todistavat, että Alman käsi on kuntoutunut leikkauksesta. =)


Amos merirosvo.

Osmo odottaa veteen pääsyä.


Jani vapaalla. =)

Se on moro! =)

Kirjoittaminen jatkuu sähköpostien, kirjeiden, korttien kautta. Ehkä joskus aukeaa uusi blogi, ehkä ei. Ystävät hyvät, kirjoitelkaa, meillä on teitä kova ikävä! =) Minä kyllä vastaan! =)

Tämä blogi loppuu NYT! Viimeinen kuva:

Aussi-Amos!!! =)

Bring it on

Brisbanessa järejstetään PALJON erilaisia kulttuuritapahtumia myös nuorille ja lapsille. Yksi niistä on "Bring It On"... jossa on tietääkseni vain tanssia (voi olla soittoa tai bändejäkin?). Viime vuonna Otson koulu pärjäsi tosi hienosti...olisko ollut 2.? En ole varma... no, kuitenkin, tänä vuonna osallistuvat taas. Tanssi on niin erityyppistä kuin mitä mä olen Suomessa nähnyt nuorisonkin joukossa, että ajattelin laittaa linkin tännekin, jotta tanssin ja nuorison ystävät voivat kurkata. =) Otso ei ole siellä, turha etsiä! ;) Tummilla on rytmi veressä... suurin osa noista tanssijoista ovat alkuperältään maoreja tai "saarelaisia" eli fijiltä, samoalta etc. JOka luokka-asteelta on porukkaa...eli 8-12 -luokkalaisia. Tanssin on tehnyt usein edessä tanssiva pitkät pörröiset hiukset omistava poika ja hänen lähellään edessä usein tanssiva tyttö.

Tässä linkki. ENJOY! =)

Viikonloppu

Perjantaina äiti oli juuri pihalla Ampan kanssa, kun lapset tulivat koulusta.



Iltapäivällä puistomatkalta kotin aurinko laski.


Mamma opetti Otsolle bravuuriruokansa, stroganoffin, teon. =)


Lauantai oli sutinapäivä... Koulussa on jokatoinen vuosi järjestettävä "FETE". Se on TODELLA suuri karnevaali... ja hauska sellainen. On huvipuistolaitteita jopa, sekä myydään vaikka mitä syötävää ja juotavaa. Sitten on esityksiä ja hauskaa tekemistä. Onneksi oli mamma täällä, Janihan oli töissä ja minä kuskaamassa Otsoa, niin oli joku aikuinen A:lla ja O:lla mukana. Oli paljon muistettavaa, ja kuskattavaa... 9.00 Osmon peli, 10.00 Osmo kouluun: tanssiesitys,
11.00 Otso peliin Ipswichiin asti, sillä aikaa koulussa Osmolla kuoroesitys 11.30 ja Almalla tanssia 14.00.

Pojilla oli onnenpäivä; molempien joukkueet voittivat, hyvä poijjaat! ;) Otson pelissä mulla ei ollut kameraa, mammalla oli Osmon pelissä, tässä kuva voiton jälkeen. (Osmo oikealla, numero 9.)

Lauantain juhla-aterian alkuruoka: uunipunajuuret ja leivitetty lampaankyljys.


Pääruoka: uunibroileri ja kurpitsarisotto.


Jälkiruoka: "Aussie Mess". =)


Kahvin kanssa paistoimme "churritos" ja suklaa- ja vaniljadippiä.


Sunnuntain aamiainen: Eggs Benedict lohella.



Mamman lento lähti 4 tuntia sitten. Todettakoon siitä, kuten äidille antamassani kortissa luki:
"Don´t cry because it is over. Smile because it happened!" =)

Murwillumbah, Byron Bay ja Mount Warning

Saimme Janin kanssa lähteä vielä kaksin tuulettumaan viime viikonloppuna. Lähdimme Janin töiden jälkeen vuoristoon. Vuoret ja merenranta... varmat paikat totaalirentoutua ja totaalilatautua! Halusin viedä Janin Crystal Castle:en, jossa olimme äidin ja Alman kanssa aiemmin, koska tiesin, että Jani diggaisi maisemia ja paikan rauhaa ja kauneutta. Niin diggasikin! ;)


Sen jälkeen suuntasimme -lempipaikkaamme- Byron Bay:hin. Söimme ihanan illallisen yhdessä lempiravintolassamme, Why Not:issa. Poikkesimme siis normaalikaavasta... yleensä olemme olleet mielellämme motellissa, tehneet jotain pientä hyvää syötävää ja nauttineet viiniä, jutelleet rauhassa -mikä on luksusta, kun perheessä on 2-vuotias- ja olemme yleensä myös katselleet jonkun leffan. Mutta siis joo, nyt nautimme Byron Bay:n illasta ja ihanasta ruuasta ravintelissa. =) Tässä pari kuvaa su:n aamiaiselta. Aamu oli hyytävän kylmä, kävi tsäkä: aamiaispaikassa oli takka!!! =) Ja koska olimme ekat asiakkaat, pääsimme aivan viereiseen pöytään. =)


Sunnuntai olikin kauan odotettu päivä. Olemme jo pitkään haaveilleet, että pääsemme kipuamaan Mount Warningin "tiitin" huipulle. Tästä linkistä näkee nopeasti kuvia vuoresta ja sen huipun "tiitistä". Sinne on kiipeämistä 4,4 km pelkkää nousua, paikoin erittäin vaikeakulkuista maastoa. Viimeiset muutama sata metriä piti kulkea nelinkontin tai vetää käsivoimin itseään ylös kettingin avulla. Kulku oli haasteellista, mutta samalla oli tosi hienoa edetä ja ihailla maisemia. Alastulo oli paljon kevyempää, mutta se rasitti yllättävästi niveliä ja joitakin lihaksia. Mutta sitä hienompi oli olo jälkeenpäin! =) Tässä kuvanäyte maaston haasteellisuudesta. Välillä oli portaikkoa, välillä laitureita, välillä vähn tasaisempaa, välillä isoja kiviä, välillä pieniä... koko ajan YLÖSpäin! =)


Tässä nähtiin vielä maisemia, pilvisyys ja kylmyys lisääntyi ylöspäin mennessää. Tässä kohtaa Jani myös luovutti. Ei kuulemma yksinkertaisesti enää jaksanut! Oltiin tultu noin 3,3 km ja jäljellä oli 1,1 km.


Tässä olen tosi ylhäällä jo, näkyy enää vähän maisemaa taustalla, pääosin pilviä.


Ylhäällä oli paljon tämäntapaista kasvillisuutta ja maa oli kosteaa. Ylöspäin mennessä huohotin, puuskutin ja läähätin, alaspäin tullessa hymyilin ja hyppelin (kunnes polvet alkoivat kiljua kivusta). Se näytti olevan yleinen ilmiö: kun me kapusimme ylöspäin, näimme paljon lepääjiä ja alaspäin tulijat tosiaan hyppelivät ja olivat helpottuneen näköisiä. =) Ja kun me tulimme alaspäin, kannustimme tuskaisen ja uupuneen tuntuisia vastaantulijoita jaksamaan jatkaa.


Tässä olen aloittamassa viimeisten metrien kiipeämisen, maisemia ei näkynyt, kun oli niin paljon pilviä.


Tästä alkoi ihan viimeinen taival. Tästä ei näe ehkä hyvin perspektiiviä, mutta tämä on lähes suoraa nousua ja se jyrkkeni matkan varrella koko ajan.


Tämmönen pläjäys tällä kertaa! Varmaan vielä pari postausta luvassa, mamman "läksiäisistä" ym. sitten sanon heipat! =)

Kuvia viime päiviltä osa V

Eilen Amos aloitti hoidon 4 viikon breikin jälkeen. Me siis pakenimme äidin kanssa pitkästä aikaa hömppäämään. =) Olimme kasvitieteellisessä puutarhassa kävelyllä (Mt.Cooth-Ta), sitten kivassa kahvilassa "Green Oven" :issa (luomukahvila Alderleyssä), sitten vielä hyvässä kivikaupassa "Crystal Earth":issä West Endissä. Kiva päivä! =)